DIY, Electronics

Elektroniikkanäpertelyä, DIY There has been some re-organisations in this server. Some pictures and documents are in new directories. If something is missing, please check my album Tällä sivulla olevat kytkennät on testattu käytännössä "Crows nest"-menetelmällä. En vastaa vahingoista enkä mielelläni opasta kytkentöjen käytössä, koska tietoni elektroniikasta ovat hyvin pintapuoliset. En ole aikeissa patentoida tällä sivulla esiintyviä kytkentöjä, enkä vaikeuttaa niiden käyttöä, vaikka niissä esiintyykin merkintä "Copyright". Haluan kuitenkin kuulla kokemuksia ja parannusehdotuksia. Hyväksytyn parannusehdotuksen lähettäjä lisätään Copyright listaan. Jos aiot soveltaa kytkentöjä kaupalliseen tuotteeseen, muista lähettää Copyrightissä mainituille henkilöille kutsu kakkukahville. ptmusta @ utu.fi.
Linkkejä: Linkkilista Esan sivut Ilmainen sivu datalehtien löytämiseen
Tällä sivulla HP LJ II Laser module DC-Sniffer Oscillator Verkkonuusku 3V -moottorista laturiksi Lämpötilan mittaus prosessorilla PIC 16F84:lle kehitetty väylä PIC 16F84 yleiskortti PIC 16F84 sarjaväyläkortti Akkulaturi lyijyakuille 0-1A Lämpötilansäädin Peltier-arkulle Näkkileipälevy yms kuvia Jännitemittari Jännitejako kahdelle akulle (Aurinkopaneli) Jännitejako kahdelle akulle, tapa 2 Jännitejako kahdelle akulle, tapa 3 Pierce oskilaattori H-kaava Komponentit Operaatiovahvistimet Toroidit Mopon kierroslukumittarin platta Autolaturin modifiointi Relematto PIC Kosteusmittari Sytytyslaitteisto V2-moottorille	Wire dia SWG to mm: 10 = 3.25, 12 = 2.64, 14 = 2.03, 16 = 1.62 18 = 1.2, 20 = 0.9, 22 = 0.7, 23 = 0.6, 24 = 0.55 25 = 0.5, 26 = 0.45, 27 = 0.4, 30 = 0.3 Oma varasto Kiteitä
PNP NPN BF245 BS170 BS250
08-feb-2012	HP Laserjet 2 Laser module If you have an old HP LJ II in your hands, you of course try to keep it functional as soon as possible. Still, in some day you will meet the well known '50 Service' message. There is no way to make the printer work again. You are told that the problem lise in certain power sorce. You can forget this. Believe me, I have tested. The problem lis in a 8-pin memory chip on the mainboard. There is no spare part. You can take the printer apart and use some parts in your projects. One of these is the Laser head. The Laser module is on a small board. Here is a picture of it. The schema is missing the feedback circuit, but you find yourself how it is used. We tested the laser 40mA/2.4 - 90mA/3.3V. It emits IR, which you can see with a CMOS camera. Use the camera in your mobile phone. DO NOT AIM THE BEAM TO YOUR EYES !!!! It would be nice to use a RED laser instad of the original and modulate the beam. Like that you have a onedimensional line of dots on screen. With a moving mirror you could build another dimension and make a monocolor projector or oscilloscope.
26-sept-2011	DC-Sniffer Sometimes you need a device to find out if there is any DC-current in a line. There is no component for this, if you don't know the voltage and direction of the current. This can be done with the device in the picture. Roll some wire (blue wire A-B)around a core with D = 3 mm, for example a Phillips screwdriver. Remove the screwdriver and insert a Reed relay (red C-D). In my case I knew that the voltage is about 10 - 16 V and the current 2 - 8 A while the device is running and I = 0 otherwise. I used 1mm lacquered wire and wound 33 rounds around a 3mm screwdriver. The wire is about 0.5m long, so the resistance is negligible. The Reed connects when the current is about 1.2A and disconnects at about 0.75A. You can make it work at lower current, if you add more rounds around the core. Also making D smaller you should get better response. In my case the abovementioned currents suit me well This can not be used with AC current, because the Reed will oscillate. If you want, you got to add another coil and some diodes. If it still oscillates, you got to add a solid ring to the coil or some ferro besides the reed. Remember, that a Reed relay can handle only about 20mA max. So you better use an amplifier stage even to drive LED currents.
Copyright: Esa Rae, Pasi Mustalahti	Oscillator This circuit is based to the idea of Esa . I was looking for a extremely simple and good oscillator for a 80m HF receiver. We made some search and come back to our own table. This oscillator gives as good sine wave as you ever want and even too much of power. You give it 5 V and it gives you easily 12V back. Still you better use some kind of buffer between it and the modulator to separate them. Be careful with this beauty: it easily gives out over 150V ! We first used normal ferrites, but trying to keep the structure as simple as possible we used miniature inductors. 10uH inductor with about four rounds of enamel wire over it made a good transformer. The FET was some of the cheap ones BF245 was OK. We used normal trimmer as a capacitor but tried a fixed capacitance with a moving ferrite transformer too. I have not made large tests with this, but so far it seems that with all those inductors, which I have used, the device has worked best at 1 - 5 MHz. Below that the amplitude gradually drops to zero. The output has been extremely clean SIN, when It might be, that with different parts the results might vary. The amplitude depends of the components. Highest voltages have been abt 150V when I have used transistors instead of FET. Selection of the FET is important too: BF245 is built in A, B and C versions having different 'amplification'. If you can't make it tick, change the ends of the exitation coil. If it still doesn't tick, change the condensator. Tested values - C is around 10pF - 100nF - Primary coil (Base) coil abtout 3 - 10 turns - Secondary coil (Drain) about 10 - 200 turns - Coil core: any ferrite This was written in english, because there has been some interest in the network. LED-Oscillator In another picture there is a special case. I made this year 1995 and tested it. The 10 mm LED stayed lighted 2 weeks with a normal AA battery. At day 10 It still gave light enough to read newspaper. After two weeks I measured the Voltage - there was 0.56 V in the battery. Even a wall clock didn't run with it. Still The LED had lights on. It might have run still further, but the battery got lost. (Notice: there is no R in series with LED). The whole circuit fits in a 10x10 mm piece of breadboard. It seems that this idea has been interesting. Here is one copy.
Copyright: Esa Rae, Pasi Mustalahti	Verkkonuusku Tarvitsin työssäni laitetta, joka näyttäisi, kulkeeko Ethernet-kaapelissa signaalia. Tämä kytkentä toimi loistavasti. Käyttöjännitteeksi tuntuu käyvän 3..9V. LED:n virranrajoitusvastus pitää mitoittaa käyttöjännitteen mukaan. Kytkentä on Esa Rae:n kehittämä raskaan painostuksen alaisena.
Kondensaattoreilla säädetään lähtöjännitettä. Glim-lamppu on vain ilmaisimena. Taajuus riippuu moottorin kierrosluvusta.	3V-moottorista laturiksi (No explanations in English, because this device is dangerous ! ) Alla oleva kytkentä on kopioitu Tekniikan maailma 17/77 -lehdestä. Kuvassa saattaa olla virheitä, joten tarkista kytkentä. MINÄ EN VASTAA KUVASSA OLEVISTA VIRHEISTÄ, ENKÄ KYTKENNÄN AIHEUTTAMISTA ONGELMISTA, MUKAANLUKIEN ÄKILLINEN HENGENMENETYS. Koska kytkennän mukainen laite tuottaa tappavan jännitteen, kiellän ehdottomasti rakentamasta kyseistä laitetta ! Koska kytkennän rakentaminen ja käyttäminen vaatii sähkötekniikan tietämystä, en myöskään selitä kytkentää tarkemmin. Olen itse testannut tämän kytkennän ja saanut sen toimimaan. Jännite ja taajuus saatiin pysymään kohtuullisen asiallisina. Jotta arvot pysyisivät kohdallaan, tarvittaisiin jokin fiksu laite säätämään moottorin kierroslukua. Herkkiä laitteita syötettäessä tassa olisi hyvä olla perässä vielä nippu erilaisia varmistimia.
Copyright: Esa Rae, Pasi Mustalahti	Lämpötilan mittaus Oheinen kytkentä helpottaa lämpötilan mittausta prosessorilla. Virta- tai jännitesignaalin sijasta prosessori mittaa pulssin pituutta. Näin saadaan vähennettyä häiriöiden vaikutusta. Sitäpaitsi pulssin pituus on helpompi mitata, kuin jännite. Oleellista on myös, että mittajohtona voidaan käyttää mitä tahansa halpaa johtoparia -kolmatta johdinta ei tarvita. NTC:llä määrätään HI-pulssin pituus, R1:llä LO-pulssin pituus. Testatut arvot: NTC=3.3k, C=100n, R1=100. Valitettavasti UJT:n kynnysjännite on herkkä lämpötilalle. Pulssin pituuden muuttuessa ulkoisen lämpötilan muuttuessa myös UJT:n läpi aikayksikössä kulkeva sähkömäärä muuttuu. Tämä vaikuttaa UJT:n lämpötilaan siten, että näyttämän vakiintumisaika on suhteellisen pitkä. Suoritetuissa kokeiluissa näyttämä vakiintui n. 1..5 minuutissa. Kuvissa olevat kytkennät ovat käytännössä identtiset. Oikeanpuoleisessa kuvassa vastus R1 vaikuttaa tosin myös suoraan UJT:n läpi kulkevaan virtapulssiin, joten se nopeuttaa vakiintumista. Toisaalta se myös vaikuttaa HI -ja LO- signaalin jännitetasoon UJT:N korvaaminen PUT:lla monimutkaistaa kytkentää aivan liikaa ;) Lisäys Erityisesti kokeilijoille: Mikään ei estä käyttämästä tuon NTC:n tilalla jotain muuta anturia: LDR, venymäliuska . . Anturi voi olla myös kapasitiivinen tuon C1:n tilalla, jolloin päästään mittaamaan painetta, kiertymää, pinnankorkeutta, voimaa . . . Asiassa voi rauhassa käyttää mielikuvitustaan. Lähetä minulle viesti, jos keksit jotain näppärää !
ZHI12A.PNG ZHI12A.ps Copyright: Pasi Mustalahti	PIC-kortti Oheinen kytkentä on tähänastisista varmaan tehokkain tapa kytkeä laitteita pieneen prosessoriin, jonka IO-nastojen määrä on rajallinen. Huomio kannattaa kiinnittää näytön ja näppäimistön ohjaukseen sekä IO-kiven 74HC573 multipleksaukseen väylälle. Kytkentää muuttamalla väylälle saa useitakin IO-kiviä. Tässä kuvassa oleva kytkentä esittää ARP-radion (RF-Card) ohjauskytkentää, jossa IO:ta ei lopulta tarvittu kovin paljoa, joten Ripiip, Unlock ja SQ vedettiin suoraan prosessorin vapaille nastoille. Kytkentä näyttää monimutkaiselta, mutta vaadittava ohjelmisto on hyvin yksinkertainen. (julkaistaan myöhemmin). Kehittelin tätä kytkentää melkein vuoden.
logger16.ps Copyright: Pasi Mustalahti	Ohjainkortti PIC 16x84 Tästä minä olen oikein ylpeä. Tämä ohjainkortti oli tarkoitettu alkujaan erikoisjääkaappien tiedonkeruuseen. Tarve kuitenkin poistui ja kortti jäi elämään. Nyt kortti jatkaa elämäänsä monen laitteen ohjaimena, tiedonkeruulaitteena sekä tietenkin testipenkkinä. On helppoa kyhätä lisälaitekortti ja kytkeä se DB-15 -liittimellä prosessorikorttiin, jonka tietää toimivan. Kun sovellus on valmis, voi siitä tarvittaessa tehdä oman korttinsa. Oleellista kortissa on väylä, jolla se kytketään ulkoisiin laitteisiin. Väyläliittimenä toimii DB-15-liitin, joten korttiin voi kytkeä lisälaitteita suoraan tai rakentaa lattakaapelista todellinen väylä, johon voi painaa useampia kortteja. Yksi korteista on pelkkä virtalähde. Lattakaapelin voi kiinnittää ruuveilla liittimistä taustalevyyn, jolloin kokonaisuus on kohtuullisen tukeva. Väylään voi tietenkin kiinnittää useampiakin prosessorikortteja tarpeen mukaan. Tämä kortti syntyy yksipuoliselle piirikortille ilman ainoaakaan hyppylankaa ! Harmittavana piirteenä DB-15 -liittimessä on se, että aivan kaikkia signaaleja ei pysty tuomaan sen läpi. Oleellisimmat kuitenkin. Ainoastaan I2C-väylä puuttuu. Tämän takia kortille on jätetty paikka 4pin piikkirimalle, josta saa ulos +5V, GND DATA sekä CLK. Prosessorikortilla on, prosessorin lisäksi vain kide, Reset-piiri, sekä kolme paikkaa I2C-muisteille. Kortille voi juottaa yhden ledin ohjelman toiminnan seuraamiseksi. Kortille on tehty myös valmius ohjelman polttamikseksi oman erikoiskortin avulla, mutta tämä toiminne on kesken. Prommeria tehdessä onnistuin keräämään väärää informaatiota, joten poltin ei toiminut. Palataan tähän joskus toiste.
logger16.ps Copyright: Pasi Mustalahti	Sarjaväyläkortti Tämä kortti on tarkoitettu käytettäväksi edellisen Ohjainkortin kanssa. Joku voi tietenkin purnata sen monimutkaisuutta, mutta eihän tätä ole pakko tehdä. PIC:n kanssa voi käyttää PALJON yksinkertaisempaakin kytkentää. Tähän kytekentään on kuitenkin syynsä. Tämä, kuten ohjainkorttikin, syntyy yksipuoliselle piirikortille ilman ainoaakaan hyppylankaa !
Copyright: Pasi Mustalahti	Akkulaturi Pienten lyijyakkujen latauksessa kaivataan usein 13.8V jännitettä ja pientä, n. 1A virtaa. Aikani kokeiltuani päädyin oheiseen kytkentään. Tuo 7812 valitaan sopivan kokoiseksi tarvittavalle virralle, Kondensaattori on estämässä 7812:n värähtelytaipumuksia. Jutun juoni on tuossa LED:ssä. Valitsemalla LED, jonka kynnysjännite on sopiva, saadaan ulostulojännite oikeaksi. Itse käytin vihreää 3mm merkkilediä, jonka kynnysjännite on 1.8V. Ei siis mitään HiBright. Tällä kytkennällä kuormittamaton ulostulojännite oli 13.81 V. Samaa juonta voi käyttää muutenkin lähtöjännitteen muokkaamiseen. Yksi 1N4007 diodi nostaa jännitettä n. 0.6..0.8V. Schotky diodi n. 0.3..0.4V. 7812:n maanastassa kulkeva virta pitää näemmä olla n. 5..10mA. En tosin mitannut tätä. Erinomaisena lisänä kytkennässä on se, että samalla saadaan merkkivalo laitteen toiminnasta.
Copyright: Pasi Mustalahti	Lämpötilansäädin Hankittiin veneelle Peltierillä tehostettu kylmälaukku. Laite oli koko päivän päällä ja purjeet vetivät hyvin, joten moottoria ei tullut käynnistyettyä. Illalla akku oli täysin tyhjä. Ratkaisuksi valittiin seuraavat: -Palataan totuttuun ruokavalioon, kunnes asia ratkeaa. -Hankitaan aurinkopaneli tms -Tehdään laukkuun termostaatti Tässä keskitytään viimeiseen kohtaan. Kuvassa on nopeasti kokoon keitetty ja siksi alkeellinen ratkaisu asiaan. Tässä NTC:n jännitettä valvotaan operaatiovahvistimella OA1, jolle on asetettu hystereesiä. komponenttien arvoja ei ole laskettu lainkaan, kaikki on vain heitelty paikalleen ja todettu, että toimii jotenkuten. IFR530 Usd = 0.35V, ja kivi lämpenee ilman siipiä n. 55 asteiseksi. Virtaa en vielä ole ehtinyt mitata, mutta arvio on n. 4 A. Tästä eteenpäin asia muuttuu mielenkiintoiseksi. -Toinen operaatiovahvistinkaksikon LM358 osista, OA2, on kytketty sytyttämään LED, kun moottori EI PYÖRI. Tämä on näin kolmesta syystä: 1) turha sitä LED:ä on polttaa silloin, kun tuuletin pyörii, huomaahan toiminnan pörinästäkin 2) ellei tuuletin pyöri eikä LED pala, laite on rikki tai ei saa sähköä. 3) helppo toteuttaa näkkileivällä, jätetään nastojen 2 ja 7 välinen kupariliuska viiltämättä ;) Parempi käyttö OA2:lle olisi käyttöjännitteen valvonta. Kuvan mukaisesti OA2 saa mitattavan jännitteen 1k + 1k jännitejaosta. Tarvitaan vain Zener ja potikka, joilla asetetaan katkaisujännite. OA2:n lähtö kytketään vaikka 10k Trim + NTC ketjun yläpäähän, jolloin OA1:n mittama jännite romahtaa käyttöjännitteen ollessa alhaalla. Tätä pitää vielä miettiä. Piirin hystereesi kannattaa varmaan säätää aika tiukaksi, jolloin päälläoloaika jää lyhyeksi, eikä IFR530 ehdi lämmitä ihan tolkuttomasti. Tätä pitää kuitenkin labrata luonnossa kaljapaketin kanssa. Arkussa oleva terminen massa määrää toimintasyklin pituuden. Kokeiluissa huomaa, että arkun ulkopinta viilenee usealla asteella. Laitteessa on siis lämpövuotoa. Ensimmäisenä temppuna kiedon arkun ympärille alumiinifoliota ja sen päälle lisäeristeitä. Jokainen säästetty Watti parantaa tilannetta. Kesän kokeilujen jälkeen: Peltier-kylmälaukulla ei tee mitään purjeveneessä. Virran kulutus on liian suuri ! Energian tuottoa lisäämään hankittiin 50 W aurinkopaneli ja lataussäädin, jonka toiminta-alue on 12.5 - 13.8 V. Toisin sanoen lataus alkaa, kun jännite putoaa arvoon 12.5 V ja loppuu, kun jännite nousee arvoon 13.8 V. Tämä säädin piti päiväaikaan toimintasyklinä n. 50%. Yöllä kylmälaukku oli pois päältä, koska jännite ei riittänyt. Päivälläkään energia ei riittänyt laukun pitämiseen kylmänä, ainoastaan viileänä, parhaimmillaan n. 15 asteisena. Labrausta Laukkua ruokittiin 40A säädettävällä virtalähteellä. Virran kulutus on n. 4.3 A normaalilla akun käyttöjännitealueella. Näpertelyä Laukusta irroitettiin ulkokuori, jonka alta paljastui max 8mm polyuretaanikerros. Polyuretaani poistettiin ja rakennettiin 30mm rakennustarvikkeesta uusi kotelo sisäkuoren päälle. Sisäkuori säästettiin, koska näin saatiin sisäosat siisteiksi. Lisäksi kannen sarana oli osa sisäkuorta. Kesän testien jälkeen todettiin, että tilanne parani hieman, mutta edelleenkään aurinkopaneli ei riitä laukun pitämiseen riittävän kylmänä, Keskimääräinen lämpötila oli n. 12 astetta. Lopullinen ratkaisu ruokien kylmänä pitämiseen löytyi sieltä, mistä odotettiinkin: veneeseen asennettiin kompressorilaitteet. Kun sähkön kulutus oli ennen n. 4 Amp jatkuvana, on kulutus nyt n. 4 Amp pieninä pätkinä Arvioisin käyttösuhteen olleen n. 30%, kun kylmäarkuksi tarkoitetun tilan eristys vielä oli täysin keskeneräinen. Kun laatikko saadaan eristetyksi kunnolla, uskon tulosten paranevan. Käytännössä mitatut tulokset tarkoittivat sitä, että kun moottorin sammutti 12:00, niin 24:00 akkuvahti ilmoitti jännitteen pudonneen asetetulle alarajalle. Mukana oli koko veneen muukin kulutus ja akkuna 65 Ah.
Spiral.ps many_spirals.ps compass.ps codering.ps onestep.ps gray2.ps	Näpertelijän peruselintarvike: näkkileipälevy Klikkaa vieressä olevaa kuvaa, niin saat näkyviin isomman palan näkkileipää. Tulosta se, niin voit sommitella komponentteja paperilla. Spiraali Tämä on tarkoitettu käytettäväksi tehtäessä optista kulmailmaisinta. Kuva on generoitu PostScript-koodina, joten sen mittoja pystyy muuttamaan tekemällä muutoksen koodiin (tai koodiin, joka tekee monta spiraalia arkille). Koodia voi editoida millä tahansa tekstieditorilla, mieluiten tietenkin Notepadilla, Joella, VIM:llä tms, joka ei jätä tiedostoon ohjainmerkkejä. Koodin muokkaus ei ole hankalaa Valmista koodia voi tutkia Ghostview :llä ja asiasta on ohjeita Lontoon murteella Bluebookissa . Tuon kompassikuvan hätäisesti koottu koodi löytyy täältä. Koodikiekon koodi löytyy myös täältä Viimeisin, joskaan ei vähäisin, eli GRAY KOODI (GRAY CODE) . Koodi on siitä erikoinen, että kiekon pyöriessä ainoastaan yksi bitti kerrallaan muuttaa tilaansa. Tällä estetään tilanne, jossa esimerkiksi siirrytään sijainnista '00000000' sijaintiin '11111111'. Vaikka lukulaite konstruoitaisiin kuinka hyvin, voi syntyä tilanne, jossa saadaankin lukema '00110100' tai mitä tahansa muuta. Tästä syystä Gray koodi on ehdottomasti suositeltavin, koska se pienentää mahdollisuutta, että esim useita tonneja painava antennismasto alkaa yhtäkkiä hakea asemaansa edestakaisin nykien. Koodin turvallisuus korvaa moninkertaisesti sen vaivan, että sen lukemiseen pitää rakentaa oma encoderinsa. Tämän koodin nimi on Gray koodi, kuten Reijo Hakala OH1GWK minua muistuttikin, Kiitos Reijo. Kiekkoa valmistaessa kannattaa käyttää valmista Postscript koodia:  onestep.ps Näppärä kaveri generoi tuollaisen koodin algoritmisesti käsinkin - Tehdään bittipari 01 - Peilataan se: 01-10 - Kirjoitetaan alle uusi saman mittainen rivi, jonka alusta puolet on nollia ja loput ykkösiä: 0011 0110 0011 - Peilataan taas: 0110-0110 0011-1100 - Kirjoitetaan alle uusi saman mittainen rivi, jonka alusta puolet on nollia ja loput ykkösiä: 0011 01100110 00111100 00001111 - Jatketaan, kunnes kyllästytään Pitää muistaa, että tämä koodi ei etene kasvavassa järjestyksessä, vaan arvot hyppivät näennäisen satunnaisesti Esim kolmirivisellä koodilla 0, 4, 6, 2, 3, 7, 5, 1. Koodin matemaattista taustaa on esitelty Wikissä Kulmailmaisimia rakennettaessa Gray-koodi on tietenkin varmin tapa estää kahden arvon vaihtumiskohdassa ilmenevä bittivibraatio. Toinen tapa on tietenkin käyttää erillistä synkronipulssia, joka ilmoittaa kohdan, jossa koodi on virheetön. Tämä vaatii kuitenkin lukulaitteelta paitsi älyä, myös muistia, jotta laite muistaisi myös synkronipulssien välillä, missä asemassa viimeisen havaitun synkkapulssin kohdalla on oltu (ja onko sen jälkeen ollut sähkökatkoksia). Joka tapauksessa pitää muistaa, että paraskaan koodi ei kykene mahdottomuuksiin. Mikäli vaatimukset ovat kovat, kannattaa kulmailmaisiman ohjelmistoon panostaa työtä. Esimerkiksi mikäli yllä oleva kolmirivinen koodi vastaisi ympyrää, voi pahimillaan syntyä 3 askeleen virhe esimerkiksi koodiarvojen 000 ja 010 tulkinnassa. Tälläisen virheen voi eliminoida ainoastaan, mikäli laite muistaa aiemman tilansa. Laitehan ei voi siirtyä suoraan tilasta 000 tilaan 010 käymättä välitilojen kautta. Toiminta pitää varmistaa myös ähkökatkojen varalta. Helpoin Gray code encoder eli laite, joka kääntää koodia toiseen muostoon, vaikkapa binäärikoodiksi syntyy varmasti käyttämällä EPROM muistipiiriä. Tällöin on paras rajoittaa koodin pituus 8 bittiin, jotta ei joudu käyttämään erikoisia muistipiirejä, joiden tavun pituus on tätä suurempi. (Pitääpä joskus kehittää tätä varten laskentamalli) Lisäys 240907 Yleisön pyynnöstä tein kiekon, jossa koodikehien välialue on musta. Tämä helpottaa lukulaitteen tekemistä, koska nyt valomaskien teossa voidaan käyttää isompia toleransseja. Kiekon PS_koodi on koitettu laatia siten, että muutosten teko on entistäkin helpompaa. Koska etukäteen on vaikea arvata, millaiseen käyttöön kiekko tulee, voin vain suositella editoimaan ps-tiedostoa. Editoitu ps-tiedosto on suoraan tulostettavissa Postscriptiä osaavalle kirjoittimelle tai muulle kirjoittimelle käyttäen Ghostscriptiä. Perusarvoillaan kuvasta tulee ison räiskäleen kokoinen ja keskireikä on n. 54 mm. Tein myös ohjelmanpätkän , joka generoi EPROM-koodin . Toisinsanoen tiedoston jonka voi tallentaa EPROMille jota sitten voi käyttää enkoderina: kiekolta tuleva data EPROM:n osoitelinjoille, kulma-arvo data-linjoilta. Ohjelma on kirjoitettu QBAsic 4.5:lle, mutta näppärä kääntää sen muillekin kielille ;) Tuon EPROM-koodin tarkastus on kesken.
	Jännitemittari Monessa paikassa, jännitteen vaihtelu rajoittuu pienelle alueelle. esimerkiksi lyijyakun käyttökelpoinen jännitealue on 10 - 15 V. Tämän alueen ulkopuolella akku tai laturi on rikki. On järkevää laajentaa tätä aluetta, jotta pienet jännitteen vaihtelut erottuisivat paremmin. Viereisessä kuvassa oleva kytkentä on siksi tärkeä, että kopioin sen tähän. Kiitos OH2BIO , 73 de OH1HEK
- Vaatii kunnon jäähdytyslevyn ja eristeen diodien selän taakse.	Virran jako kahdelle akulle Useimmissa veneissä on käytössä kaksiakkujärjestelmä, jossa toiselta tulee virta starttimoottorille ja toiselta 'hupilaitteille'. Jotta molempia akkuja ladattaisiin aina, kun virtaa on tarjolla, ne pitää kytkeä yhteen. Tämä kytkös pitäisi kuitenkin olla sellainen, että täydempi akku ei purkautuisi tyhjempään. Tähän voi käyttää vaikkapa diodeita. Tavallisen pii-diodin ongelmana on kuitenkin sen korkeahko kynnysjännite, 0.7 V. Schotky-diodin kynnys on n. 0.3 V, joten se olisi parempi. Tarvittavassa teholuokassa ne vaan tahtovat olla kalliita. On kuitenkin olemassa ehtymätön ja ilmainen lähde näille diodeille: hylätyt PC-koneiden virtalähteet. PC-valmistajathan pitävät huolen, että viime vuoden mallin virtalähde ei sovi tämän vuoden koneeseen. Virtalähteestä löytyy yleensä vähintään yksi iso kaksoisdiodi, jonka katodit on kytketty yhteen. Malleista mainittakoon ainakin GI:n SLP3040P, MOSPEC:n S15D40C sekä C25P040. Virrankesto 30 A, jännitteenkesto 40 V. Oheisen kuvan mukaan kahdella kivellä saa kytkettyä yhteen generaattorin (G), aurinkopanelin (Au) ja kaksi akkua. Omien mittausteni mukaan kynnysjännite on n. 250 mV @100 mA, mikä on erinomainen tulos haluttuun käyttöön.
	Virran jako kahdelle akulle, tapa 2. TESTAAMATON KYTKENTÄ 07.08.07 Tässäkin kuvassa on esillä tapa kahden akun kytkemiseksi purjeveneessä. Nyt ei kytketä aurinkopanelia, vaan generaattorilta koneen käydessä saatava virta ohjataan myös hupiakulle. Koneen ollessa sammutettuna yhteys katkeaa. Toinen akuista ( S ) on startti- ja toinen ( H ) hupiakku. Starttiakkua käytetään vain moottorin käynistämiseen. Hupiakkua veneen muille laitteille. Purjehduksen aikana hupiakkua ladataan normaalisti aurinkopanelilla, mutta moottorin käynnistyessä sitä ladataan myös moottorin laturilla. Akkujen välinen kytkentä halutaan kuitenkin aukeavan itsestään heti moottorin sammuessa. Edellisessä tavassa oli ongelmana diodin kynnysjännite. Relettä käyttämällä päästään tästä harmista eroon ja saadaan tilalle aivan uusia. Ongelma on, että akut jäävät yhteen kytketyiksi, mikäli avainta ei palauteta lepotilaansa. Mietitään tätä joskus uudestaan. Oheinen kytkentäkaavio kertoo kaiken oleellisen. Otetaan relepiirille ohjausvirta generaattorin esimagnetointipiiristä pisteestä, johon myös latauksen merkivalo 'L' on kytketty. Piiri saa ohjauksen kun virta-avain on käyntiasennossa ja kone käynnissä. Jotta ei turhaan kuormitettaisi latauspiiriä, lisätään väliin erottimeksi transistori Tr. Tähän sopii hyvin vaikkapa BD139 , joka kestää 1.5 A virran. Releen käyttövirta on n. 80 mA, joten BD139 pystyy ohjaamaan useampaakin rinnan kytkettyä relettä. Releen rinnalle piirretty diodi on välttämätön. Sen tehtävä on suojata transistoria releen kelan induktanssissa syntyvältä jännitepiikiltä. Transistorin ja releen välissä on oheisessa kuvassa 22 Ohmin vastus, jonka tehtävänä on vain estää transistorin tuhoutuminen, jos releen johtimet menevät oikosulkuun. Normaalisti tämä vastus on turha. Kaaviosta on jätety tarkoituksella pois merkkivalo, joka ilmaisee akkujen kytkeytymisen. Releenä käytetään autoissa yleisesti käytettyä halpaa 30 A relettä. Mikäli käytetään relekantaa, pitää relettä ostaessa tarkistaa releen kantajärjestys.
Varoitus: Huomasin ikäväkseni käytössä, että tuo alakuvassa oleva mastovalon ohjaus ei toimi kuvan mukaisesti toteutettuna. Käytetty 3055-transistori on siksi iso, että toiminnan kannalta se on kaksi diodia. Käytännössä kantavirta ohjautuu kaikille lampuille, jotka loistavat aina koneen käydessä Lopullista ideaa odotellessa tämän voi ratkaista pistämällä 3055:n kannalle sopiva vastus. Äkkiä arvioiden 120 Ohm voisi olla sopiva. Tällöin lampuille menee kyllä virtaa, mutta mitättömän vähän. Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia.	Virran jako kahdelle akulle, tapa 3. Kytkentäkuva ja teksti korjattu 240807 Tämä kytkentä on testattu veneessä -07. - Älä pelästy, kytkentä ei ole niin monimutkainen, kuin se äkkiä katsoen näyttää. - Kytkentää ei tarvitse toteuttaa täydellisenä vaan itselle turhat osat voi jättää pois. Ohjaussignaali otetaan nyt koneen öljykellolta. Tällä on se harmittava ominaisuus, että se on kiinni koneen ollessa sammutettuna ja auki koneen käydessä. Näinollen relettä ei voida kytkeä suoraan öljykelloon, vaan tarvitaan invertteri, eli 'NOT' - funktio väliin. Tehdään tämä helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli yhdellä FET:llä. - Öljykellolta tuodaan ohjauslinja FET:n gatelle. - Releen vetokäämin rinnalle pistetään nopea Schotky suojadiodi. 1N5819 käy hyvin - Toiminnan näkemiseksi lisätään vielä punainen LED ja sille 2.7 kOhm virranrajoitusvastus. Tämän voi halutessaan jättää pois - FET:n gatelta maahan on 10 V Zener, joka suojaa FET:ä jännitepiikeiltä. - FET;n gatella oleva vastus vetää gaten maihin, mikäli ohjausjohdin katkeaa. Vikatilassa akut siis ovat irti. Kondensaattorin estää kytkennän värähtelyn, jos johdin katkeaa. Vastuksen ja kondensaattorin arvot ovat kokeelliset. Mikäli led vilkkuu ja erityisesti, jos rele rapisee, kannattaa kondensaattoria kasvattaa ja/tai pienentää vastusta. Liian pieni vastu sotkee öljynpaineen merkkivalon toiminnan. - Releenä käytetään taas kaksikärkistä 30 A autorelettä. Vaihtavalla releellä saa halutessaan lisää toiminnallisuutta. Löysin laatikostani kaksi eri kantajärjestyksellä olevaa relettä, joten piirtelin relekannalle kytkennän, jossa molemmat toimivat. Releiden 30 ja 86 -nastat olivat vaihdoksissa, kuvassa tätä kuvaa A ja B . FET on P-kanava MOSFET BS170, joka aukeaa, kun gaten jännite nousee. Sen pitäisi kestää releen vetovirta, n. 140 mA. Jos haluaa pelata varman päälle, voi tilalle pistää IRF530 tai vastaavan teho-FET:n. IRF530 pitäisi kestää jäähdytettyä 16 A virta, joten releitä voi pistää 100 rinnan. - Kytkennän läpi kulkeva virta = 0, kun kone ei käy, n. 140 mA koneen käydessä. - Akuilta releen kärjille tulevat johdot ovat mahdollisimman paksut. Öljykellolta FET:lle, releeltä FET:lle ja FET:ltä maihin´menevät johdot voivat olla niin heikkoja, kuin häpeää käyttää. - Käyttämällä kahta releitä rinnan, voi tästä kytkennästä viedä ohjaussignaalin esimerkiksi kylmälaitteen termostaatille. Releen vetovirta on n. 140 mA, joten edullisin olisi rele, jossa on yksi kela ja kahdet tai useammat kärjet. Autorele on kuitenkin halpa, yleisesti saatavilla ja isovirtainen. Esimerkkinä on alemmassa kuvassa purjeveneen ajovalojen ohjaus. Kuvaan on tätä varten lisätty toinen, harmaalla ympyröity, rele, jolta lähtee (sininen) ohjauslinja. Päivällä kiertokytkin on ylimmässä PÄIVÄ-asennossa, illalla seuraavassa YÖ-asennossa. Katsastuksessa kolmannessa MOOTTORI-asennossa. Neljäs asento on varattu ankkurivalolle. Päivä-asennossa valot ovat sammutettuina. YÖ-asennossa purjehtiessa palavat vain puna/vihreä keulavalo sekä valkoinen perävalo. Moottorin käynnistyessä mastovalo syttyy automaattisesti. MOOTTORI -asento on käytössä valojen toiminnan tarkastamiseksi sekä siltä varalta, että automaattikytkentä pettää. Transistorin suojaus on jätetty päätaulun 5 A sulakkeen varaan. Diodiksi kannattaa varata vähintään 1A tai isompi. PC:n virtalähteen diodi tai autodiodi käy hyvin. - Normaalikäytössä hupiakkuun ei pitäisi rynnätä suurempaa virtaa, kuin n. 10 A. Releen pitäisi kestää normaalikäyttö. Jos hupiakun yksi kenno on oikosulussa, on mahdollista, että virta kasvaa. Tätä voi rajoittaa lisäämällä välijohtoon joko virranrajoitin tai sulake. Sulakkeeksi n. 50 A pitäisi riittää. Virranrajoittimena voi käyttää hehkulamppua. 6 V 60 W kuulostaisi hyvältä. - Kuvaan on lisätty myös kaksoisdiodi generaattorin ja aurinkopanelin kytkemiseksi järjestelmään. Kun käytetään Schotky-diodeita, on niiden aiheuttama jännitehävikki vain luokkaa 0.1 - 0.2 V. Tämä on niin pieni arvo, että se voidaan unohtaa kokonaan, koska vaihtovirtalaturien latausjännite on monesti jopa 14.2 V, mikä on huomattavasti enemmän, kuin akun nominaalinen latausjännite 13.8 V. Aurinkopanelin jännite taas riippuu valmistajasta. Jos aurinkopanelilla käytetään säädintä, sitä voidaan yleensä hämätä panemalla säätimen maajohtoon diodi. Näin tehtäessä pitää jännitteet mitata ja varmistaa järjestelmän toiminta. - Lisäsin kuvaan myös virtalukon 'VL', joka on veneissä käytössä olevan järjestelmän mukaan yleensä kytketty starttiakun virtapiiriin, ja joka ohjaa dieselin hehkutusta ja starttia. Virtalukko ei siis ole päävirtakytkin. - Kuvassa on esitetty myös eräs ehdotus veneen pääkytkimiksi. Koska tarjolla ei ole kaksikerroksista kakkukytkintä, käytetään kahta tavallista kierrettävää. Toisella valitaan, kummasta akusta otetaan starttivirta ja toisella, kumpaa käytetään hupiakkuna. Oheinen kytkentä on tarkoitettu malliksi. Siitä voi ja pitääkin jättää pois ne osat, joita omassa veneessä ei tarvita -turha on turhaa. Kiitokset taas 1GU:lle, joka piirteli kytkennän, josta pääsin kehittelemään tämän lopullisen mallin.
	Mopon kierroslukumittarin platta Ilman parempia selittelyjä Tässä kuvassa on platta laitteelle, jossa PIC16F84 ohjaa kaksinumeroista LED-näyttöä. Liitäntä ulkomaailmaan on piikkirima laitteen nurjalla puolella. Rakenna siitä sitten vaikkapa kierroslukumittari mopoon, sekunttikello tai laskuri. Saattaa olla, että löydän tälle komponenttiarvotkin, kun hieman haeskelen. Ohjelman saa jokainen kirjoittaa itse.
X = 3.6864 MHz C1 = 15pF || 20pF C3 = 100pF R = 1MOhm T = BF245B	Xtal oscilator Simple xtal FET pierce oscilator BF245B. Tarvitsin pienen (=pienitehoisen) ja yksinkertaisen merkkilähettimen rakenteilla olevan radiovastaanottimen testaamiseen. Ainoa vaatimus oli, että signaalin piti olla mahdollisimman puhdas sini. Matala käyttöjännite oli myös toivottavaa. Kasattiin pöydälle kertyneistä osista jotain, mikä muistutti Pierce-oskilaattoria, (oikeanpuoleinen kuva). Erona aitoon oli se, että kelan tilalle sovitettiin 10 kOhm vastus, 0.001 uF sekä R jätettiin pois ja 10MOhm:n tilalle pistettiin 1Mohm. FET oli BF245B. Laite lähti pörisemään n. 12 V käyttöjännitteellä. 10kOhm vaihdettiin kelaksi, jolloin käyttöjännite saatiin pudottaa 2.3 V:ksi. Kiteen 3,6836 MHz sijasta ulos saatiin n. 11MHz eli kiteen kolmas harmooninen. Taajuus saatiin kohdalleen, kun kelan rinnalle pistettiin 100pF kondensaattori. Puritaani pistäisi kytkentään myös tuon 0.001 uF kondensaattorin. sen tehtävänä on katkaista tasajannitereitti kiteelle. Jos kiteelle tuodaan tasajännitettä, kide tavallaan esijännittyy eikä toimi optimaalisesti. Oikeanpuoleinen kuva on linkki kohtuullisen hyvälle sivulle, jolla esitellään useampiakin oskilaattoreita
	H-kaava Askelmoottoreita on kahta tyyppiä. Toisessa on kaksi käämiä, joiden päät on tuotu ulos. Kutsun tätä 4-lankaiseksi. Sen valmistaminen on helpompaa, mutta ohjus vaatii monimutkaisemman elektroniikan. Toisessa mallissa on kaksi käämiä, joissa on väli-ulosotot. Kutsun tätä 6-lankaiseksi. Tämän valmistaminen on hankalampaa, koska käytännössä siinä on neljä käämiä mutta ohjaaminen helpompaa. Harvemmin näkee versioita, joissa on kahdeksan johdinta. Tälläisissä on neljä käämiä, joiden päät on tuotu ulos. Käyttäjä voi itse valita, kytkeekö tämän 4- vai 6-lankaiseksi. Erikoistarkoituksiin on valmistettu myös malleja, joissa ylimääräisten johdinten kautta voidaan lukea moottorin statustietoa. Ohessa neljä tapaa 4-lankaisen askelmoottorin yhden käämin ohjaamiseen. Malli A, käämin jännite on U-1V Malli B, käämin jännite on U-1V Malli C, käämin jännite on U-1V Malli D, käämin jännite on U-1.4V 0.7 V jännitteenpudotus johtuu transistorin kanta-emitteri-jännitteestä. Mallien A ja B etuna on se, että kaikki transistorit ovat samaa tyyppiä. Mallin D etuna on yksinkertaisuus. Kytkentöjen suojadiodien pitää olla mahdollisimman nopeita.
	Modifioitu autolaturi Kännykän autolaturista saa pienellä vaivalla hakkurivirtalähteen moneen sovellukseen, missä halutaan säästää tehoa. Tavallinen lineaariregulaattori, esim 7805 voi pahassa tapauksessa syödä käyttösähköstä melkein kaksi kertaa sen, mitä itse hyötykytkentä. Modifiointi esitellään omalla sivullaan
	Relematto VAIN YKSI RELE KERRALLAAN VAIHTAA TILAA TAI VAIN YKSI MOOTTORI PYÖRII Jos pitää ohjata useita releitä tai kollektorimoottoreita mahdollisimman yksinkertaisesti, voi käyttää oheista kytkentää avuksi. Releinä käytetään mallia, joka vaihtaa napaisuuttaan jännitepulssilla, eikä tarvitse sen jälkeen pitovirtaa. Kytkentä on kesken, mutta periaate on tärkeintä. ----------------- Relematon ohjaus tulee prosessorilta, jolla yleensä on aina liian vähän jalkoja. Sitäpaitsi on järkevää ohjata vain yhtä relettä kerrallaan. Tuodaan ohjaus demultiplexerin kautta (74xx137, 74xx155, 74xx156). Jos näitä pistää tarpeeksi, ei tarvitse muuta ohjauslogiikkaa. Logiikan voi kuitenkin toteuttaa myös diodeilla Osakuva1:n mallin mukaan. Diodimatosta tulee ISO, koska tarvitaan sekä myötä- että vastapäiväinen ohjaus. Toteuttipa ohjauksen miten tahansa, kannattaa käyttää Osakuva 3:n lisäkytkentää. - koska aktiivia relettä 1 varten on auko joko transistorit 11 JA 26 tai 21 JA 16, kannattaa ne avata samalla vedolla. Relematolle kannattaa tehdä ENA -kytkin. Kun kaikki valintatransistorit on asetettu oikein, annetaan ENA:lla pulssi, joka liipaisee toiminnan. Osakuvassa 4 ja siihen liittyvässä taulukossa on esitetty yksi tapa ohjauksen järjestämiseen. Koska samaa transistori-tolppaa käytetään kahden relesarakkeen ohjaukseen vasemmalle ja oikealle, voi ohjausta yksinkertaistaa muodostamalla diodeilla ohjaus 'makroja'. Oheinen diodimakro ei välttämättä ole optimi ja taulukossakin voi olla virheitä, mutta tästä pitäisi saada mielikuva asiasta.
	PIC Älä lue pidemmälle, ellet tiedä, mikä PIC on ;) Serial PICPROG prommer (RS232) by Jaakko Hyvätti . I'd recommend you visit his site . This is the only prommer which works at all with the new laptops. Even this doesn't work in all of them. In the last vawe laptops there is no RS232 port, you got to buy one separately. Still it is possible, that these prommers don't work. In that case I'll recommend Microchip PicKit 1 They sell it at abt 30 $ in USA. (That makes about 70 Eur in Finland, even though 1Eur = $1.33
Anturista Nokian kännykällä otettu kuva [here was some link we were asked to remove] The request came from JLC International (jlcinternational@linkremoval.company) It seems that it has been a hoax, because their email address is dead. Still I get every day a new email from them. Nämä kaksi leikettä ovat lähteestä: journals.iop.org electronic journals Tämä leike on Suomalaisesta lähteestä: Jouko Halttunen, 7504020 MIKROANTURIT. Luennot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, 2002	Kosteusanturi Ilmankosteuden mittaamiseen voidaan käyttää montaa eri tapaa, esimerkiksi sähkömagneettisen säteilyn absorbtiota, heijastusta, sähkönjohtavuutta, fasimuutosta, mekanisten ominaisuuksien muutosta tai kapasitanssia. Kapasitanssin muutokseen perustuva menetelmä on varmasti yksinkertaisin toteuttaa. Yksi käsiin sattuneista antureista oli pieni ja nätti, mutta hieman arvokas (8.90Eur) omaan käyttööni, vaikka sitä mainostettiinkin sopivaksi pieniin ja halpoihin mittalaitteisiin. Toinen ongelma tuossa komponentissa oli sen heikko, joskin lineaarinen vaste 0.3 - 0.6 pF/%RH. Normiarvo n. 330pF. Komponentti on ilmeisesti valmistettu pinnoittamalla huokoinen väliaine johteella. Oma rakenelmani on esitelty kuvassa. Piirikorttilevystä leikataan kaksi samankokoista kappaletta ja juotetaan johtimet niiden päihin. Levyjen väliin pistetään konseptipaperi kolmin kerroin ja puristetaan levyt yhteen pyykkipojalla siten, että ne puolet ovat vastakain, joihin johtimet on juotettu. Liimataan levyt yhteen kahdelta reunalta kuumaliimalla ja otetaan lopuksi paperi pois välistä. Tarkistetaan vielä, etteivät levyt ole keskenään oikosulussa. Protolevyn aktiivinen pinta-ala on 42x37 mm^2. Kolminkerroin taitetun paperin paksuus yhteensä 0.3 mm. Kapasitanssi mittaustilassa n 40 pF. Kun puhalsin levyjen väliin, sain arvoksi n. 60 pF. Puhalluksen jälkeen kapasitanssi palasi lähtöarvoonsa n. minuutissa. HUOM: Tässä on mitattu peukaloita . Tätä kirjoittaessa en ole vielä löytänyt syytä saamiini mittaustuloksiin. Selitys saattaa löytyä piirikorttimateriaalin ominaisuuksien poikkeamasta välittömästi juotoksen jäkeen. Kun kokeita jatkettiin pidempää, kapasitanssin muutos pieneni eikä sitä lopulta saatu mitattua lainkaan käytössä olleella koejärjestelyllä. Muutokseen meni kaksi päivää. Viereiselle kuvapalstalle olen koonnut muiden saamia tuloksia vastaavissa kokeissa. Lisäys 161107 Käyriä katsellessa saattaa löytyä selitys saamilleni tuloksille. Käyrä on jokseenkin litteä normaaleissa huoneolosuhteissa, mutta jyrkkenee kosteuden kasvaessa. Ilmeisesti käyttämäni mittaustapa on johtanut virheellisiin tuloksiin. Huoneilma on ollut hyvin kuivaa ja yrittäessäni lisätä kosteutta olen ajautunut lähelle kastepistettä. Mittaus Mittaus perustuu kapasitanssin käyttöön oskilaattorissa. Yksinkertaisinta on käyttää tällä sivullä ylempänä olevaa UJT-transistorilla toteutettua lämpömittarikytkentää ja kytkeä se vaikkapa PIC-prosessorin laskuriin. Fiksu tapa on myös käyttää Wheatstonen siltaa. Rakenteesta riippumatta kytkentä pitää lämpötilakalibroida joko komponenteilla tai prosessorin avulla ohjelmallisesti. Kosteuslukema saadaan taajuusarvona, joka on helppo siirtää pitkiäkin matkoja. Muunnos taajuudesta lopulliseksi lukemaksi suoritetaan prosessorissa kalibrointitaulukon avulla. Anturin kalibrointi Anturi kalibroidaan pistämällä se purkkiin, jonka sisällä olevaa kosteutta voidaan mitata ja säätää. Kun purkin pohjalla on vettä, kosteus nousee arvoon 100 %. Tietyt suolaliuokset kehittävät astian ilmaan niille tyypillisen suhteellisen kosteuden: (perehdy kemikaalien turvaohjeisiin. Osa näistä on syövyttäviä ja/tai myrkyllisiä) Litiumkloridi LiCl 11 %RH Magnesiumkloridi MgCl2 33 %RH Natriumkloridi NaCl 75 %RH Kaliumsulfaatti K2SO4 97 %RH Kalsiumkloridi CaCl ?? %RH
	Sytytyslaite V2-moottoreille V-moottorin sytytslaite poikkeaa rivikoneen. Moottoripyörässä lisäksi harvemmin käytetään virranjakajaa, vaan kahta erillistä puolaa. Omassa MotoGuzzi V65C:ssä ollut Piranhan sytytyslaite oli tullut tiensä päähän. Se oli jo oireillut parina edellisenä kesänä, mutta olin aina saanut sen jotenkin toimimaan. Nyt kuitenkin mielenkiinto loppui, kun plattalta löytyi liikaa vääriä jännitteitä. Kaupalliset tuotteet oli hinnoiteltu ulos, joten tein itse oman. Piranhassa asia oli ratkasitu siten, että alkuperäiset kärjet, 2 kpl, oli korvattu kahdella optohaarukalla ja pyörijään tehty maskilevy. Optojen asentaminen 135 asteen päähän toisistaan on lähes mahdotonta, joten pistin asiat toisinpäin: vain yksi opto, mutta liipaisu tapahtuu maskilevyn etu- ja takareunalla. Tälläisen maskilevyn valmistaminen onnistuu kotikonstein (jos on sorvi käytössä). Opton perään pistin 7406 OC TTL:n, joka vaatii 5V käyttöjännitteen. Vastaavaa OC-lähtöistä CMOS-piiriä ei kuitenkaan sattunut kohdalle, enkä viitsinyt käyttää erillisiä transistoreja. 7406:sta jäi käyttämättä 2 porttia, joita pystyy nyt käyttämään ilmaisemaan LED:llä systeemin tilan. Varsinaiseksi sytytysvahvistimeksi pistin valmiin Bosch:n modulin, joita löytyy joka romuttamolta niin VOlvo740, Volkkarin, Opelin, Ladan, kuin muutamien muidenkin kärryjen nokan alta. V2-sovelluksessa näitä moduleita tarvitaan kaksi: kummallekin puolalle omansa. Asiasta löytyy hieman infoa omalta sivultaan
	Paikanmääritys Tämä ei ole oma ideani, mutta kopioin sen tänne. En tiedä, mistä tämä kuva on tullut arkistooni.
Datalehdet Adobe Acrobatin PDF -muodossa. Muutama komponentti on lisäksi esitelty tiivistetyllä sivulla, josta maininta "tiivis" LCD -ohjaimet HD6130 / HD6130A00 / HD61830B00 LCD SIMULAATTORI, Orig, Character LCD Simulaattori, Kopio Diodit 1N4007.pdf 1N4148.pdf 1N5819 1A 40V Schottky SLP3040P PC virtalähteen kaksoisdiodi S15D40CPC virtalähteen kaksoisdiodi Piensignaali -transistorit PNP BC327.pdf Spice BC323.TXT tiivis NPN BC337.pdf Spice BC333.TXT tiivis NPN BC546 ja BC547.pdf tiivis Tehotransistorit 2N2955 ja 2N3055.pdf a (TO-3) 2N2955 ja 2N3055.pdf b (TO-3) MJE2955 (TO-220) MJE3055 (TO-220) FET BF245 tiivis (N-channel silicon FET) BS250 tiivis (P-channel MOSFET) BS170 tiivis (N-channel ench. mode FET, 500mA) IRF530 TehoFET (N-channel ench. mode MOSFET, 16A) Operaatiovahvistin LM158, LM258, LM358.pdf, LM2904 TL064 (SGS) JFET LoPower Quad Ajastin NE555.pdf a , NE555.pdf b CMOS & TTL Circuitspecialist: TTL lista Circuitspecialist: 4000 lista TTL family   delay (ns) power (mW) basic   10 10 low-power L 35 1 Schottky S 3 18 low-power Schottky LS 9 2 advanced Schottky AS 1.5 10 advanced low-power Schottky ALS 4 1 gates.pdf TTL voltage levels HCT_FAMILY_SPECIFICATIONS.pdf (74kB) CMOS luettelo TTL luettelo CMOS PDF talla koneella MC74LVXT4052-D.pdf [149kB] Analog switch Tehovahvistimet TDA2030 Hakkurit MC34063 . Tälle kivelle hyvä laskentaohjelma lajittelematonta OH1AAA:n hyllyssä BA582 , BB134 , BB515 , BB620 , BB639 , BB721 BB729 , C-kelat , LS4148 , SAB6456T , TSA5511AT TSA5512M , TDA5631M , TDA5670-XS , TDA6142 TDA6530AT , TDA6534T , TDA6537T , TDA8011T , TDA8012AM , TDA8722T , TDA9800T , TDA9802T TUA_6020 , TUA2009X_7 , u893bse	Komponentit Omissa touhuissani huomaan tarvittavien komponenttien valikoiman olevan hämmästyttävän pienen. Jos laatikosta löytyy, vastusten lisäksi, pari piensignaalitransistoria ja perusdiodia, ei aivan heti tarvitse syöksyä komponenttikaupoille. Toisaalta komponenttien datalehdet ovat yleensä aina hukassa ja niitä joutuu taas haeskelemaan verkosta, joten kasaan ne tänne. Itse asiassa olen koettanut karsia komponenttivalikoimaa muutenkin. Vastuksien osalta olen päätynyt E2-sarjaan. Kustakin dekadista on hyllyssäni vain 10 ja 33. koko vastusvalikoima on siis: 10, 33, 100, 330, 1k, 3k3, 10k, 33k 100k, 330k ja 1M . Näitä rinnan ja sarjaan kytkemällä saa yleensä kaiken tarpeellisen. Jo näistäkin syntyy varsin näyttävä valikoima: yksitoista laatikolista vastuksia. Vastusten värikoodit Kokosarjat. Yleisin kokosarja on ns. E12, eli 10% vastukset: 10, 12, 15, 18, 22, 27, 33, 39, 47, 56, 68, 82. Näillä 12 vastuksella kattaa oikeastaan kaikki normaalisti vastaan tulevat tarpeet. Laatikostolta vaaditaan jo aika tavalla kokoa: 6 dekadia ja jokaiseen 12 kokoa, yhteensä 72 laatikkoa. jos jokaiseen laatikkoon vielä varaa 10 kpl vastuksia ja saa ne hintaan 10c/kpl, alkaa laatikostolla olla jo arvoakin: 72 Eur. Trimmereitä minulla on 1k, 10k, 100k sekä joitain hajakokoja. Kondensaattorit ovat ongelmallisempia hintansa takia. Perusvalikoimaksi näyttää kuitenkin kertyneen 22p, 100p, 1n, 4.7n, 10n, 100n, 22u sekä 1000u. Tuo 22p tarvitaan PIC:n oskilaattorissa, muut lähinnä käyttöjännitteen vakavointiin. Valikoimaan vaikuttaa voimakkaasti se, että olen pääosin keskittynyt digitaalitekniikkaan. Diodeista olen valinnut hylllyyni 1n4148 sekä 1n4007. Jos tarvitaan pienempää kynnysjännitettä, pitää käyttää Schotky-diodeita. Näiden kohdalla olen vielä myyjän armoilla ja otan mitä saan. LED valikoima kasvaa hiljalleen. Kannattaa lähteä liikkeelle halvoista 3mm merkkiledeistä ja laaajentaa valikoimaa hiljalleen. Samanvärisiä LED:jä kannattaa ostaa isohkoja määriä kerralla, koska LED:n väri ja kirkkaus riippuu valmistajasta ja valmistuserästä. Tällä ei ole merkitystä, jos sirottelee LEDejä joidenkin senttien etäisyydelle toisistaan, mutta eron huomaa, jos aikoo pistää niitä vierekkäin. Transistoreista tarvitsen lähinnä piensignaalikiviä. BC327 (PNP) ja BC227 (NPN) sekä näitä vastaavat BC547 (PNP) ja BC546 (NPN) riittävät useimpiin sovelluksiin. Isompia tehoja ohjattaessa 2n3055 ja 2n2955 ovat sopivia. FET on jostain syystä jäänyt minulle aina vieraaksi. Nyt olen ottanut käyttöön BF245:n peruskivenä ja olen aikeissa tutustua BF356:een, joka on hieman edullisempi Regulaattoreista 7805, 7812 riittävät, mikäli hyväksyy niiden rajoitukset. Pahimpana rajoituksena on näiden vaatima korkeahko jännite. Esimerkiksi 7805 tarvitsee n. 7.5 V tuottaakseen 5 V. Mikäli halutaan päästä pienemmällä käyttöjännitteellä, käytetään LM317, joka on säädettävä regulaattori ja kykenee tuottamaan lähtöjännitettä 1.25 V alkaen. mikropiirit NE555 pitää löytyä aina hyllysta. Sen sovellukset ovat loputtomat. LM358 kahdeksanjalkainen kaksikko operaatiovahvistin kaksikko sopii melkein kaikkeen. Erityisen hyvää siinä on halvan hinnan ja pienen kotelon lisäksi se, että lähtöjännite pääsee alempaan käyttöjännitteeseen asti ilman mitään temppuiluita. Toimii nätisti 5V jännitelähteellä. LM324 nelikko 14-jalkaisessa paketissa valitaan, kun tarvitaan enemmän, kuin kaksi vahvistinta. Vastaa spekseiltään LM358:aa riittävän hyvin. TL064 on JFET-ottoinen nelikko samalla nastajärjestyksellä, kuin LM324. TL064 vaatii kaksipuolisen jännitelähteen eikä ole yhtä yleinen kaupan hyllyllä, kuin LM324. Pitää tutustua vielä TL084 jos haluaa JFET-ottoista. Digitaalipiirejä on vaikea pitää hyllyssä, niiden repertoaari on lähes loputon. Jos haluaisi kattaa edes osan tarpeista, pitäisi hyllystä löytyä 4xxx, 74, 74L ja 74HC -sarjoista vähintään invertteri, NAND, NOR ja XOR sekä joitakin erilaisia laskureita. Kivien arkistointi muodostaisi kuitenkin ongelman. Useimmin tarvitava logiikkakivi näyttää olevan 74HC-sarjan NAND. Releet Releistä käteviä ovat 12V 30 A kytkevät ja vaihtavat autoreleet, joiden virrankesto on moneen paikkaan riittävä. 12 V releen vetokäämin vastus on luokkaa 180 Ohm +/- 30 Ohm. Autoreleitä ostaessa pitää tarkistaa kantajärjestys. REED-Releputki on kätevä lähestymisanturina, jos vastapuolena voi käyttää magneettia. Muut tarvikkeet Kolvi ja rulla tinaa Viilapenkki ja "kolmas käsi" Piittarit sekä lattapihdit, Kumpiakin paria eri kokoa. Pieni mutterisorvi eli jakoavain Kuumaliimapistooli Vero -levyä sekä raidallisena, että pilkullisena Yksi- ja kaksipuolista lasikuitulevyä, mieluiten vielä ohuempana ja paksumpana 0.25, 0.75, 1.5 ja 2.5 neliön monisäikeistä kytkentäjohtoa. Vähintään kolmea eri väriä. Eri paksuisisa käämilankoja tarpeen mukaan. Sekä metallisia että muovisia ruuveja, muttereita, prikkoja ja holkkeja. Erilaisia koteloita. Filmipurkkeja, komponenttihyllykkö.
	Operaatiovahvistimet Laajempi esittely verkossa Invertoiva Vahvistus: G = - R2 / R1 Ei - Invertoiva Vahvistus: G = 1 + R2 / R1
Toroidit Somebody please: print some information to the ferrites. At least manufacturers sign and some kind of code ! ! The worst problem with the toroids is, that you newer know the parameters of the ferrites in your hands. Some information can be found from Amidon pages And some prices are found from SRAT pages ( This is no advertisement !) Aluksi laskentakaava: Formula : L (nH) = N 2 *A L Where: L = inductance in nanohenrys n = number of turns A L = inductance factor Otan tähän esimerkiksi Amidonin sivuilta löytyvien rautajauhe eli Ferrite powder toroidien taulukosta leikkeen. Kustakin runkomateriaalista on otettu yksi esimerkkityyppi. Core Number O.D. (inches) I.D. (inches) Hgt (inches) l e (cm) A e (cm) 2 V e (cm) 3 A L Value µh/100 Turns MATERIAL 0, Permeability 1, Freq Range 100 MHz - 300 MHz, Color - Tan T12-0 .125 .062 .050 .74 .010 .007 3.0 MATERIAL 1, Permeability 20, Freq. Range 0.5 MHz to 5 MHz, Color - Blue T12-1 .125 .062 .050 .74 .010 .007 48 MATERIAL 2, Permeability 10, Freq. Range 2 MHz to 30 MHz, Color - Red T12-2 .125 .062 .050 .74 .010 .007 20 MATERIAL 3, Permeability 35, Freq. Range 0.05 MHz to 0.5 MHz, Color - Gray T12-3 .125 .062 .050 .74 .010 .007 60 MATERIAL 6, Permeability 8, Freq. Range 10 MHz to 50 MHz, Color - Yellow T12-6 .125 .062 .050 .74 .010 .007 17 MATERIAL 7, Permeability 9, Freq. Range 3 MHz to 35 MHz, Color - White T25-7 .255 .120 .096 1.50 .042 .063 29 MATERIAL 10, Permeability 6, Freq. Range 30 MHz to 100 MHz, Color - Black T12-10 .125 .062 .050 .74 .010 .007 12 MATERIAL 12, Permeability 4, Freq. Range 50 MHz to 200 MHz, Color - Green & White T12-12 .125 .062 .050 .74 .010 .007 7.5 MATERIAL 15, Permeability 25, Freq. Range 0.1 MHz to 2.0 MHz, Color - Red & White T12-15 .125 .062 .050 .74 .010 .007 50 MATERIAL 17, Permeability 4, Freq. Range 20 MHz to 200 MHz, Color - Blue & Yellow T12-17 .125 .062 .050 .74 .010 .007 7.5
Kideoskilaattorien kantakuvat