J-tikun mitoitus kotikonstein

J-tikku tuntuu olevan uskon asia.
Kaikki artikkelit, joita olen lueskellut, tuntuvat perustuvan kokeiluihin, joita joku on joskus maailman alussa tehnyt. Hyvin vähän näkee juttuja, joissa on kyseenalaistettu tai uudelleenarvioitu olemassa olevia malleja.
Koska en ole syvällisemmin perehtynyt antennien teoriaan, suosittelen varovaisuutta ja tervettä järkeä soveltaessasi antamiani ohjeita. myöskään määräysten ja sähkötekniikan tuntemus ei ole pahasta.
Yksi ongelma klassisessa J-tikussa on se, että se kaipaa eteensä balunin. Omien mittausteni mukaan normaalia J-tikkua on mahdoton saada edes vireeseen ilman balunia. Toinen asia on, miten se kuormittaa lähetintä. Tätä kuormitusta en pysty mittaamaan.
Itse olen tehnyt muutamia kokeiluita perustuen OH1GU:n kanssa käytyihin keskusteluihin. Pääsin eroon kokonaan tuosta balunista ja uskon olevani oikeilla jäljillä. Tämän periaatteen mukainen tikku on käytössä esim OH1HEK-15 -APRS-igatessa.

OH1HEK-15 igate:n yhteydessä tuli todistettua, että pelkästään metrimitalla ei tahdo saada kunnollista antennia. Edellinen antenni nysvättiin kasaan kovalla kiireellä siitä tavarasta, mitä huoneesta sattui löytymään ja mitoitettiin kuvien perusteella metrimitalla. Kertyneen materiaalin perusteella uusi tikku on monta dB parempi vanhaa. Kuuluvuusalue kasvoi reilusti.

Antennin tekemistä ei kannata pelätä. Yksinkertaisimmillaan se onnistuu hyvinkin helposti:
- Käytetään runkona jotain johtamatonta materiaalia, esim lasikuituinen ongenvapa
- Lasketaan teoreettinen mitta L=/f, missä C on valon nopeus tyhjiössä ja f halutun alueen keskitaajuus. L on aallonpituus
- Itse lähden siitä, että dipoliantennin kokonaispituus on L/2. Tällöin antennin päissä on jännitemaksimit ja keskellä minimi.
J-tikussa antenni-osa, eli se pystytikku on L/2 ja syöttöosa eli se alhaalla oleva U on myös L/2. J-tikun langan kokonaispituus on 2 x L.
- Saatu pituus kerrotaan vielä luvulla 0.98, jos käytetään eristettyä johdinta antennin viiksinä. Johtimen tavoitepituus on siis
dipolille Lt = 0.98 x C / f
J-tikulle Lt = 2 x 0.98 x C / f
Tämä tavoitepituus merkitään selvästi maalarinteipillä johtimen molempiin päihin.
Virittämistä varten jätetään pituuteen n. 5-10% extraa
- 1.5 mm tai 2.5 mm asennuslanka, ML, on hyvää tavaraa. Kokeiluja varten kannattaa varata materiaalia 3-4 tikun tarpeiksi.
- Mitataan virtamaksimin paikka, dipolista keskeltä johdinta, J-tikusta kohdasta L/4. Mittaus on parasta aloittaa keskeltä johdinta, jotta päihin jää viritysvaraa.
- Juotetaan syöttävän koaksaalikaapelin kuori virtamaksimiin.
- Jatketaan koaksaalin keskikarvaa n. 18 cm ja juotetaan se päästään kiinni antennijohtimeen. Werkosta voisi googlata tälle sovituspisteelle parempaa mitoitustapaa. Itse en ole vielä löytänyt kuin MUTU:un ja PETU:un perustuvia mitoituksia.
- Teipataan antenni runkoon maalarinteipillä parin kymmenen sentin välein. Päät jätetään vapaaksi 10 cm matkalta.
- ripustetaan rakennelma mahdollisimman kauas ja 45 asteen kulmaan kaikista johteista betoniraudat mukaanlukien. Ei kuitenkaan katolle vaan lämpimään työhuoneeseen.
- Kytketään koksin toinen pää sammutettuun radioon
- Kytketään mittari radioon (*)
- Käynnistetään radio ja mennään bandille RX:llä.
- Asetetaan radio siten, että ripiitterierotus ei ole käytössä.
- Kuunnellaan läpi koko alue ja tutkitaan papereista bandikartta. Haetaan pistetaajuuksia, joilla ei ei ole liikennettä jottei häiritä muita. 5-10 taajuuspistettä riittää, kunhan ne ovat riittävän laajalla.
- Asetetaan Radion lähetysmoodiksi FM ja lähetysteho minimiin.
- Tehdään taulukko, jossa kullekin pistetaajuudelle on oma rivi
- jokaisella pistetaajuudella kuunnellaan aina ensin hetki, painetaan sitten tangenttia ja kirjataan S-mittarin lukema taulukkoon.
Tangenttia painetaan vain niin kauan, että tulos pystytään lukemaan, ei yhtään pidempään. Kirjaus suoritetaan muistin perusteella.
- Leikataan pitkän viiksen päästä 3 mm ja toistetaan mittaus pistetaajuuksilla. Pysähdytään viimeistään 10 mm päähän Lt-pisteestä ja leikataan välillä lyhyestä päästä 1mm kerrallaan.

Koska viikset on jätetty pitkiksi, antenni on viritetty liian matalille taajuuksille. Viiksiä lyhennettäessä pitää tulosten alkaa parantua, eli mittarin lukeman pienentyä pieniltä taajuuksilta alkaen. Resonanssitaajuus näkyy selvänä monttuna mittaustulosten perusteella piirretyssä käyrässä.
Kun matalien taajuuksien tulos on pudonnut n. 10%, aletaan olla lähellä.
Nyt pitää tarkmmin katsoa johtimiin merkittyjä Lt -pisteitä. Jos lyhyemmän viiksen merkkiin on suhteessa pidempi matka, kuin pidemmän viiksen, tai päinvastoin, mietitään, mitä leikata.
- Kun tulos on pudonnut 10%, lyhennetään leikkauksia.
- Kun käyrän kuoppa on keskellä haluttua aluetta, lopetetaan leikkely ja viimeistellään tekele.

MITTARI:
Ainakin omassa FT857:ssa on näytön alla 3.5 mm(vai 2.5 ?) reikä. Otin hylätyn mono-korvatulpan johtimen liittimineen ja kiinnitin johtojen päät banaaniliittimiin. Banaanit sopivat halvan yleismittarin reikiin. Virta päälle ja jännitealueelle. Jostain Jasun valikoista löytyy asetus, jolla määrätään, mitä reiästä valuu ulos. Mittari 20V jännitealueelle ja kokeilemaan. Tangettia painaessa mittari antaa S-arvoon verrannollisen jännitearvon. Omassani näyttämän numeerinen arvo on sama, kuin verrokkina käyttämässäni antennikaapeliin tulevassa S-mittarissa.
Huonolla antennilla arvot ovat muistaakseni max 2.5V, jolla arvolla Jasu tekee kilpikonnapuolustuksen ja kieltäytyy lähettämästä mitään. Tästä ei kannata pelästyä, Jasu osaa suojautua.
Hyvällä antennilla joudutaan mittarin skaalausta vaihtamaan mV-puolelle.

email to PTMUSTA